16. joulukuuta 2018

Se unohtunut Tracon + Kuvasälää

Ei varmaan koskaan olla laiminlyöty meidän blogia niin, kuin nyt ollaan tehty. Aika suurilta osin tästä on syyttämistä meidän matkaa Tokioon (11.9 - 2.10), joka tapahtui heti coniviikonlopun (7 - 9.9) jälkeen ja näin ollen melkein kaikki conissa tapahtunut onkin päässyt jo unohtumaan. Itseasiassa koko Tracon tuntui kovin merkityksettömältä tänä vuonna johtuen vaan kovasta matkakuumeesta. Näin jälkikäteen pohdittuna ei ihan ymmärretä minkä takia edes niin kovasti tahdottiin Traconiin alunperin (meillä oli mahdollisuus lähteä reissuun jo ennen conia, mutta tahdottiin välttämättä päästä coniin), kun loppujenlopuksi vaan odotettiin itse matkaa koko viikonlopun ajan.

Tehtiin ihan jopa cossitkin Traconia varten, vaikka meillä oli loppjenlopuksi vaan pari viikkoa aikaa ennen conia, sillä materiaalien osto saattoi hieman taas venyä *köh*. Jotain simppeliä piti keksiä ja meillä ei ollut uusia sarjoja, joista oltaisiin oltu kovin innoissamme juuri sillä hetkellä, niin päädyttiin kestosuosikkiimme: Gintamaan.


Katsura oli roikkunut Loxyn cossilistalla jo vuosia ja yksinkertaisuutensa takia nyt oli hyvä hetki toteuttaa se. Talan vanha Gintokin cossi on roikkunut kaapissa jo vuodesta 2014, joten oli aika uusia koko cossi. Lisähaastavuutta tuomaan pyydettiin myös Oonaa meille Elizabethiksi. Elizabethiin valittu kangas tosin osoittautui sen verran paksuksi, ettei Oonan pään päälle suunniteltu foamista tehty kupu kestänyt kunnolla sen painoa, että jouduttiin luopumaan Elizabethista tällä kertaa kokonaan. Kankaat cossiin löytyy, joten ehkä tulevaisuudessa... Tekovaiheista otettiin tosi vähän kuvia ja eipä niistä kauheasti ole mitään kerrottavaakaan, joten skipataan ne taktisesti ja hypätään suoraan itse coniin. Tai siis lähinnä conikuviin.

Yövyttiin tapamme mukaan Mallun luona koko viikonloppu ja vietettiinkin poikkeuksellisen paljon aikaa kämpillä conin sijaan. Perjantaina heitettiin vaan edellisissä coneissa myymättä jääneitä kirpparitavaroita myyntiin ja conipaikalle jäämisen sijaan riennettiin Mallun luo istumaan iltaa.
Lauantai oli ainoa päivä, jolloin käytettiin cosseja. Ja silloinkin vaan muutaman tunnin. Sen verran, että saatiin kierrettyä conipaikka ja otettua parit pakolliset kuvat (koska muuten nämäkin jäisi vaille kuvia monien muiden edellisten cossien tapaan).







Parien kuvien jälkeen käytiin vaihtamassa cossit pois. Jopa Tala oli sitä mieltä, että ollaan normivaatteissa (mikä on tosi harvinaista, koska yleensä Tala on se, joka pitää cossia koko conin vaikka väkisin). Ehkä se johtui siitä, ettei oltu täysin tyytyväisiä meidän cosseihin, tai oltiin enemmän innoissamme kaikesta muusta, kuin cossaamisesta juuri kyseisellä hetkellä. Jokatapauksessa pistäydyttiin syömässä Mallun luona ja hurautettiin takaisin Tampere-talolle pieruverkkareissa.

Sunnuntaina pakattiin cossit suosiolla autoon ja valmistauduttiin siihen, ettei olla conissa kauaa. Oikeastaan käytiin lähinnä vaan sanomassa moikat kavereille ja tutuille sekä hakemassa kirpparivoitot. Että sellanen coni. Tällä kertaa ei siis kirjaimellisesti tehty MITÄÄN. Hyvä jos edes astuttiin sisätiloihin.

Muuta kuvasälää:


Välttääksemme näin lyhyttä ja tylsää conipäivitystä kerron tähän loppuun meidän pienestä seikkailusta Tampereelle cossien valokuvaamisen merkeissä. Oltiin juuri saavuttu Japanista ja meitä molempia harmitti ihan älyttömästi se, ettei otettu yhtäkään cossia matkalle mukaan, kun kerrankin oltaisiin saatu sitä aitoa hyvää Japania kuvien taustalle. Meihin iski joku ihan ihme aivopieru ennen matkaa, että karsitaan kaikki "turha" tavara pois ja otetaan vaan parit perusvaatteet ja pestään niitä kokoajan, niin matkalaukut ei paina paljoa. Tämä oli virhe, sillä oltaisiin ihan hyvin voitu viettää paikan päällä joku cosplaystudio päivä tai vastaava, sillä palattiin takaisin Suomeen lähes yhtä kevyin matkalaukuin.

Harmissamme tapahtuneesta päätettiin ottaa itseämme niskasta kiinni ja lähteä valokuvaamaan kuvaamatta jääneitä cosseja täällä koto-Suomessa. Määränpäänä oli Tampere ja majoittauduttiin Renin luona yhden yön verran. Ensimmäisenä päivänä oli suunnitteilla kuvata Talan Mink (DRAMAtical Murder) ja seuraavana päivänä Loxyn Diego (JoJo's Bizarre Adventure: Steel Ball Run). Meille ei ole normaalia suunnitella mitään etukäteen, mutta tällä kertaa niin tehtiin. Kyseltiin instagramissa suosituksia minne mennä kuvaamaan Minkiä ja saatiin pari ihan hyvää paikkaa ja lyötiin ne lukkoon. No, olisi pitänyt arvata, ettei meidän epäonnella mikään onnistu.

Ensimmäisenä paikkana oli Tampereen uittotunneli. Kaiken informaation mukaan tunneli on avoin kävijöille. Kahden tunnin ajamisen jälkeen se oli suljettu. MISSÄÄN ei ollut mitään tietoa miksi näin oli, eikä yhtäkään puhelinnumeroa, johon soittaa. Tiirikoimisyrityksistä huolimatta ei päästy sisälle ja usko koko reissuun oli jo heitetty. Kaikki mikä alkaa näin, myös aina jatkuu näin. Seuraava suositeltu paikka oli Tampereen Kuivaamo. Jouduttiin jo alkaa pitää kiirettä, sillä päivänvaloa oli enää rajallisesti. Koko Kuivaamo oli yllättäen rakennustöiden alla ja suunnitellusta kuvauspäivästä tulikin istutaan-autossa-cossit-päällä-päivä. Nälätti, väsytti ja ärsytti. Onnistuttiin löytää kuitenkin yksi nurkkaus, joka ei ollut aitojen eikä keltaisten teippien takana. Ei yhtään sitä mitä haettiin, mutta ollaan jo totuttu tähän. Sai kelvata. Viihdyttiin kymmenisen minuuttia ja luovutettiin.

Mink ehti jo kyllästyä.
Kakka päivä, kakat kuvat.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Loxyn alunperin 2017 Traconiin valmistunut Diego. Koska hevoset liittyvät JoJon seiskaparttiin vahvasti, tarvittiin yksi sellainen. Ihan aitoa liinakkoa arabia ei saatu, mutta onneksi sentään Renin avustuksella yksi oikea eläin.

Alma oli kiva, hieman pienehkö ravuri ja erittäin nätti. Suurimpana ongelmana oli kuitenkin neidin levottomuus ja halu syödä kaiken aikaa. Kumpikin meistä myöskin ihastelee hevosia yleensä vähän kauempaa ja ei oikein osata saatika uskalleta käsitellä niitä. Onneksi meillä oli Ren kaiken aikaa yrittämässä saada Alman huomio, jotta se pysyi paikalla edes pari sekuntia silloin tällöin. Koko keissi kesti parisenkymmentä minuuttia ja ei oikein onnistuttu tehtävässämme. Lähes kaikki kuvat oli tärähtäneitä Alman kohdalta ja Loxyn naamalla väänteli tuskaisen hermostunut hymy. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa uskalletaan yrittää uudestaan!



Alma 1 - Loxy 0
Pidettiin myös eräänä yönä pieni Free! kotishootti ilman minkäänlaista lähtöideaa. Meille iski ihan kauhea tarve päästä käyttämään kameraa edes johonkin, joten kotikuvat on aina kiva ja helppo vaihtoehto.




Nyt kun viimein saatiin tämä päivitys pois alta (kyllä, tämä roikkui luonnoksena monta kuukautta ja kummaltakin puuttui motivaatio kirjoittamiseen) voidaan huokaista helpotuksesta ja päästään pikkuhiljaa aloittamaan uutta cosplay vuotta! Meillä on jo alkuvuoden projektit tulilla ja tehdään pitkästä aikaa jotain suurempaa, haastavampaa ja hieman erilaista, mitä yleensä ollaan tehty. Aletaan kirjoittelemaan näistä mysteeriprojekteista päivityksiä vasta hieman lähempänä conia, kun ollaan ensin varmistuttu siitä, että ehditäänkö saada kaikki edes valmiiksi!

22. heinäkuuta 2018

Viimeinen Animecon

Luvattiin itsellemme, että viimekesän fiasko Animecon Kuopiossa olisi meidän ensimmäinen ja viimeinen Animecon, mutta matkaan tuli muuttujia, kun luvattiin majoittaa viisi meidän kaveria kyseisen conin ajaksi ja päätettiin lopulta ostaa itsekkin liput, sillä ei oltaisi pystytty katsoa aamulla vierestä, kun kaverit lähtisi hymyssä suin viettämään mukavaa conipäivää ilman meitä. Myös tämänvuotisilla kunniavierailla saattoi hieman olla osaa lippujen ostossa *köh*

Mitä cosplaysuunnitelmiin tuli, niin hypättiin juuri sopivasti Desuconin aikaan Boku no Hero Academia -kärryihin mukaan ja ei tietenkään pystytty pitämään näppejämme kurissa uusien projektien suhteen, vaikka kuinka oltiin lupailtu ja vakuuteltu itsellemme, ettei missään nimessä tehdä mitään uutta Animeconiin, vaan nyt oikeesti uusiokäytetään vanhoja cosseja - mutta turhaan.

Hiuksetkin oltiin tilattu useammalle sankaripojalle pari viikkoa ennen Animeconia ja ne saapui ihan muutamassa päivässä - tämä vielä ruokki meidän innostusta alottaa uudet cossit ja kas kummaa, noin viikko ennen conia eksyttiinkin kangastukkuun "vaan katselemaan" ja poistuttiin paikalta harmaan sekä tummanvihreän worker -kankaan kanssa. Että sellasta taas.
Työmaalla 30 astetta lämmintä
Väännettiin koulupuvut aika nopsaan ja ainoa mikä meitä hidasti oli ihan älytön kuumuus, maailman surkein ilmanvaihto ja se, että ei osattu koskaan ostaa tarpeeksi lankaa ja käytiin peräti kolmesti hakemassa uusi rulla harmaata. Vaikkakin koulupuvut on tosi simppelit, tehtiin ihan hirveästi taas amatöörivirheitä näiden projektien aikana, sillä hermoja kiristi epätietoisuus meidän tulevasta uudesta kodista - sitä kun ei vielä ollut ja asunnottomuuden uhka oli taas todellinen. Tästä aiheesta lisää myöhemmin, palaillaan siihen Animeconiin.
Vuorta vaille valmis
Perjantaina meidän piti poimia aamupäivästä Miika asemalta, mutta tää ihmemies olikin onnensa mukaisesti jumittunut johonkin puolimatkaan, sillä junasta oli hajonnut jokin osa ja saatiin odotella Miikaa vähän pidempään. Lopulta tuli viesti, että Miika oli päässyt jatkamaan matkaa ja hypättiin kotipuolessa autoon ja hurautettiin juna-asemalle vain huomataksemme, että Miika olikin vaihtanut väärään junaan ja olikin nyt matkalla päinvastaiseen suuntaan. Hei sairaan hieno juttu, Miika. Pienen odottelun jälkeen saatiin Miika onnellisesti ja turvassa päämäärään ja odoteltiin seuraavia.

Tän jälkeen saapui Jesse ja iso kasa ruokaa + Jessen äidin leipomat munkit. Illalla perästä pihaan kaahasi Ninni, Milla sekä Minttu ja meidän meluisa poppoo olikin kasassa. Kaupassa käyminen ja yhteen autoon änkeytyminen seitsemän ihmisen voimin on yllättävän mielenkiintoista. Samoin myös yhdessä makuuhuoneessa nukkuminen ilman toimivaa ilmanvaihtoa.


Launtai aamu oli suoraan helvetistä. Huonosti nukutun yön jälkeen (katsottiin viimeisen kerran kelloa viideltä yöllä ennen nukahtamista) fiilikset on aina vähän pohjalla. Aurinko, kuumuus ja seitsemän valmistautuvaa ihmistä ei ole hyvä yhdistelmä. Onneksi peilejä sentään oli tarpeeksi. Oltiin yöllä puhuttu, että tähdätään siihen, että oltaisi koko porukan voimin lähtövalmiina siinä kymmenen pintaan. Autot starttasi kuitenkin pihalta kello 12 ja päästiin Messukeskukselle siinä puoli yksi. Matkan hyvä puoli oli se, että meidän autossa sentään oli toimiva ilmastointi. Toisessa ei ollu ja ei käyny kyllä kateeksi :D

Heti ensimmäisenä conialueelle päästyämme meitä odotti jono. Ihan älytön jono. Ja auringon paahde oli armoton. Taputukset Animeconille siitä, että jonossa sentään jaettiin vettä. Ei tosin tiedetä onko vettä alettu jakaa vasta ensimmäisen lämpöhalvaustapauksen jälkeen. Kyseenalaistettiin hieman myös sitä, miksi lippuja rannekkeiksi vaihtamassa oli vain kolme ihmistä. Ne, jotka ostivat lipun ovelta pääsivät (luonnollisesti koska jonoa ei ollut) miltei suoraan marssimaan sisätiloihin. Etukäteen oli mahdollista myös ostaa jonkinlainen VIP-lippu, jolla jonon sai ohittaa, mutta koska me tahdotaan päästä aina mahdollisimman halvalla, niin kärsittiin jonossa kiltisti osamme.

Noin puolen tunnin odottelun jälkeen päästiin vaihtamaan liput rannekkeisiin ja olo alkoi helpottua. Kaikki conijännitys oli jo ehtinyt sulaa jonottaessa pois ja tilalle jäi vaan vähän tylsistynyt olo. Bongattiin heti Ren sekä Pyry ja vaelleltiin hetki meille tuntemattomissa tiloissa ja katseltiin paikkoja. Irtauduttiin squadista jossain vaiheessa ja etsittiin käsiimme Saara sekä Aurora ja napattiin parit kuvat sekä vaihdettiin kuulumisia.

Kuva: Aurora Vuorinen
Jossain vaiheessa myös iki-ihana ex cosplaymammamme Anniina soitti ja käski meidät pihalle. Kesken kaiken jonotuksen Hesburgeriin tosin ja suunnattiin nälkäisinä pikkupoikina ulos :(
Jotenkaan Animecon ei missään vaiheessa tuntunut edes conilta, vaan se tuntui vaan joltain epäviralliselta cosplayharrastajien vapaa-ajan kasaantumiselta. Nähtiin kavereita (mikä on aina meidän conien pääpointti), mutta varsinaista tapahtuma-fiilistä ei ollut. Pyörittiin vaan vähänväliä ulkona minkä auringonpaahteelta pystyttiin ja siirryttiin välillä sisälle hakemaan vettä ja vaan istuskelemaan johonkin ja hikoilemaan.



Kellon lähestyessä viittä Jesse, Miika sekä Minttu lähti meille ja me jäätiin Millan sekä Ninnin kanssa vielä conipaikalle, sillä nää kaksi jäi jonottamaan vielä Kamuin nimmareita. Loxy oli vähän kahden vaiheilla lähteäkö itekkin jonottamaan, mutta annettiin sitten tilaisuuden valua läpi sormien. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa vielä.
Loxy innostus 5/5 + Sartsa ja Arbe <3
Sunnuntai käynnistyi vähän toiveikkaammissa tunnelmissa. Yöllä ei ollut niin kuuma kuin edellisenä ja tiedettiin jo mitä odottaa conipäivältä: lisää hellettä. Ja meidän tekemät koulupuvut oli aika paksua kangasta vuoren kera, joten niiden käyttäminen oli ehdoton ei. Sen takia päätettiinkin jättää viralliset cossit kotiin ja Tala urhoollisesti vielä heitti päälle jonkinlaisen kasaankyhätyn casual Midoriyan ja pakotti pyysi Miikan cossaamaan sen kanssa.



Koska lauantai oli ollut sen verran mitäänsanomaton, päätettin vähän yrittää panostaa ja mennä jopa katsomaan ohjelmaa - tällä kertaa cosplaydeittiä - ja mahduttiin mukaankin tällä kertaa.


Loppupäivä saikin vähän ikävän käänteen, kun meidän jo pitkään hajoamaisillaan ollut videokamera veti viimeiset henkosensa ja conivlogin tekeminen tökkäsi ikävästi. Materiaalia toki löytyy jonkin verran, mutta jouduttiin kuvata loput videosta järkkärillä (jossa äänenlaatu on tosi huono ja siihen ostettu mikrofoni täysi floppi) ja innostus jotenkin laski. Ehkä editoitaan se joskus kasaan huolimatta vaihtelevasta äänenlaadusta, mutta tällä hetkellä meillä on ihan liikaa muuta tekemistä.


Animecon jäi nyt sitten viimeiseksi Animeconiksi. Lippujen hinta ei vastannut meidän mielestä tapahtuman laatua ja ajatus voittoa tavoittelevasta conista ei houkuttele. Informaatio ei kulkenut conissa juuri ollenkaan ja kaikki tuntui olleen järjestetty vähän niin ja näin. Jostain syystä joitain ohjelmiakin oli ängetty myyntisaliin, jossa oli jo itsestään niin kova meteli, että puheohjelmat tuntuivat välillä jäävän taustametelin peittoon.

Hyviä puoliakin tosin oli ja erityisesti tykästyttiin tiloihin. Kerrankin ei tarvinnut puikkelehtia ihmismassojen välistä ja odotella vapautuvia paikkoja ruokalassa, vaan avaraa tilaa oli runsaasti ja kahviloita sekä pikaruokapaikkoja oli parikin kappaletta, mikä oli tosi suuri plussa.

Kiitos jälleen kerran kirjeistä, piirustuksista ja lahjoista! Jopa meidän eläinkatras sai herkkuja, mikä oli tosi sydäntälämmittävää *-* <3

Palaillaan mitä luultavimmin Traconin cossien parissa!

19. kesäkuuta 2018

Hypecon 2018 ja juoksushootti


Sadannes blogipäivitys meni nyt rikki. Vaikkakin blogit tuntuis olevan aika kuoleva luonnonvara, tykätään eniten kirjotella tänne ja täältä löytyykin loppujenlopuksi enemmän kuvia ja WIP matskua kun muualta meidän someista.

Mutta asiaan! Meidän ei ollut alunperin tarkoitus mennä Hypeconiin, mutta Saya pyyteli meitä sen mukaan ja koska kaveria ei jätetä, niin raavittiin kasaan pieni kolmen hengen epävirallinen Gintama -ryhmä. Kiskottiin meidän kaapin pohjalta Talan ikivanha Gintoki ja Loxyn Sarutobi ja Saya heitti päälle Kyubein.

Hurautettiin Hyvinkäälle ja meitä alko jotenkin heti kuumottamaan se, ettei enään pidetty meidän vanhoista cosseista ja jotenkin vähän häpeiltiin kantaa niitä päällä. Pyörähdettiin myyntipöytäsalissa ja mentiin siitä sitten pitämään ehkä elämämme nopein kuvaussessio, joka kesti kaikenkaikkiaan sen 10 minuuttia. Aurinko oli ihan älyttömän kirkas ja siristeltiin kaikki hikisinä ja toivottiin vaan, että päästään kohta jo pois.
Rakas harrastuksemme pähkinänkuoressa
Parin nopean kuvan jälkeen ajettiin Järvenpäähän vaihtamaan T-paidat ja shortsit ylle ja mentiin takasin coniin. Tällä kertaa reilusti itsevarmempina. Yritettiin päästä katsomaan cosplaydeittiä, koska Loxy ei ole vieläkään herran vuoteen 2018 mennessä nähnyt yhtäkään deittiä, mutta kas kummaa, ei mahduttu saliin. Tai oltaisi mahduttu, mutta siellä oli enää jäljellä yksittäisiä penkkejä pari kappaletta ja ei tahdottu hajaantua, joten annettiin vaan suosiolla olla.

Bongattiin jossain vaiheessa päivää pari kaveria, Isa sekä Ida, ja vietettiinkin loppupäivä istuskellen piha-alueella viltillä niin hyviä hesburgerin eväitä napostellen.
Lokkivauva eksyi coniin
Päivä oli yllättävän mukava ja meni lähinnä vaan yleisestä hengailusta. Saatiin myös arttia meidän seinälle ja täydennystä kameralaukun avaimenperä kokoelmaan, mikä oli tosi kiva yllätys. Videon teko jätettiin ihan suosiolla conista pois tällä kertaa, oli mukava keskittyä vaan siihen olemiseen näin vaihteeksi.

Seuraavana on Animecon, mikä järjestetään tällä kertaa luojan kiitos Messukeskuksessa 14.-15.7.2018. Ei ehditä kiireiltämme tehdä sinne mitään uutta, joten uusiokäytetään meidän Morioh pojat Josuke sekä Okuyasu ja toiselle päivälle heitetään päälle mitä luultavimmin Zoro ja Perona. Palaillaan astialle siis Animeconin merkeissä!

14. kesäkuuta 2018

Desucon 2018 ystävien voimalla


Nyt ollaan ahkeria ja tehdään päivitystä heti edellisen perään. Eli siis kauan odotettu kesädesu 8.-10.6. jo hyvinkin tutuksi tulleessa Sibeliustalossa, Lahdessa. Odoteltiin tätä conia kuin kuuta nousevaa, sillä kesän Desucon on ehdottomasti molempien suosikki. Conin odottelua kuitenkin hieman latisti se, että Loxy oli toipumassa suolitulehduksesta ja oli koko conin ajan vielä antibiooteilla. Jännitettiin koko edeltävä viikko mitä tulee tapahtumaan ja pääseekö meistä vaan toinen coniin, mutta onneksi kaikki kääntyi loppujenlopuksi parhain päin.

Pakattiin (tai siis Tala pakkasi, koska ollaan huomattu ettei toinen meistä osaa ottaa kaikkia tavaroita mukaan köhköh) torstai-iltana ja heräiltiin perjantaina hyvissä ajoin odottelemaan Talan äitiä, jonka oli tarkotus napata meidät sekä Oona mukaan viemaan Pojua tapamme mukaan hoitoon Loxyn äidille ja sieltä sitten lainaamaan autoa viikonlopuksi. Pähkäiltiin vielä aamulla onkohan Loxy kykeneväinen lähtemään ollenkaan coniin, mutta päätettiin ottaa se riski, sillä tiedettiin että pahimman sattuessa meillä olisi majoittajamme Sara lahden päässä turvana.

Pienen aamuisen taistelun jälkeen päästiin viimeinkin matkaan, vietiin Poju kohteeseen ja seikkailu kohti helsinkiä ensin vahingossa lahtea alkoi. Keskusteltiin, miten paljon hyvää tää harrastus on saanut aikaiseksi ja kuinka paljon hyviä ystävyyssuhteita ollaan ehditty solmia ihan vaan parin vuoden aikana. Ollaan saatu uusia tuttavuuksia kuin myös conien kautta, mutta eritoten meidän YouTube -kanavan kautta. Vaikkakin monia näistä ystävistä näkee lähinnä vain coneissa, tuntuu kuin oltais tunnettu vuosia.

Tehtiin pieni lenkki Saran siskon kautta, sillä tarvittiin siltä avaimet Saran asuntoon. Paikan päällä odotti siniset matot, meinaan remonttimatot. Informoitiin Saraa asiasta, että hei, teiltä on viety kaikki patterit ja mitäs nyt tehdään ja pienen molemminpuolisen järkytyksen jälkeen saatiin ohjeiksi vaan olla niin kuin mitään ei olisikaan ja että Sara tulisi pistämään poikaystävänsä Juuson kanssa paikat siistiksi illemmalla. Lätkittiin parit hintalaput kirpputorituotteisiin yhdessä Oonan kanssa, Tala veti Okuyasun päälle ja lähdettiin conipaikalle.
...mutta kaikki muuttui, kun Instinct hyökkäsi.
Oltiin tällä kertaa conipaikalla jo ennen ovien aukeamista ja päästiin jonon ohi roudaamaan kirppistavarat myyntiin. Meillä oli päälle 200 euron arvosta tavaraa Saran kamppeet mukaanlukien ja niiden rekisteröimisessä ja lajittelussa meni tovi. Tän jälkeen kerättiin squadia kasaan sen verran ketä löydettiin ja ravattiin pihan ja kahvilan välillä.

Oispa terve T.Loxy
Illalla kun raahaudttiin takasin Saralle meitä odoteltiinkin siellä jo lämpimän ruoan kanssa. Ostetaan kyllä joka kerta omat eväät coneihin, mutta Sara on ollu aina siitä aika spesiaali, että se on siitä huolimatta ruokkinut meidät aina ja pitänyt tosi hyvää huolta. Saran lämpimästä hoivasta on etenkin sillon tosi paljon lohtua, jos ollaan liikkeellä niin, että toinen meistä on kipeänä. Loxy kavensi vielä Josuken takkia hädissään illalla ennen nukkumaan menoa käsin ompelemalla (mikä kyllä näky jäljestä SOS) tajuttuaan viime hetkellä tehneensä takin helmoista liian leveät.


Lauantai


Aamu alkoi huomattavasti paremmin ja rauhallisimmissa merkeissä kuin perjantai. Aikamme heräiltyämme kiskottiin väkisin vähän aamupalaa ja laittauduttiin kaikessa rauhassa. Ollaan huomattu, että aikataulu kannattaa jättää kokonaan coniaamuina pois, se tuo vaan stressiä ja aamut tuntuu hätiköidyiltä. Hypättiin siinä 12 aikaan autoon ja lähdettiin voitokkaasti kohti conia. Päästiinhän tänä vuonna sentään autoon sisälle.

Huono puoli siinä aikatauluttomuudessa on se, että parkkipaikat on hyvin todennäköisesti jo täynnä kello 12 jälkeen. Kierreltiin vuoronperään hiekka -sekä satamaparkilla ja oltiin vähän väliä kyttäämässä vapautuvia paikkoja, mutta aina joku ehti sujahtaa ennen meitä. Puolen tunnin turhautumisen ja liikenneraivon jälkeen päätettiin vaan luovuttaa ja viedä auto kahden tunnin parkkiin sibeliustalon taakse ja käytiin kiekottamassa pitkin päivää.

Meillä oli ekaa kertaa ihan oikea cossiryhmä JoJon nelospartista. Oltiin alunperin kysyttyy vaan Aleksaa meille Rohaniksi, mutta tämä ryhmä asia levisi yllättäen ja meillä olikin loppupeleissä myös Jotaro (Ren), Mikitaka (Pyry), Kira (Sisu) sekä Yukako (Tiinu).

Lähdettiin napsimaan parit polaroidit läheisen kerrostalon pihalle, mutta sieltä tuli aika sukkelaan joku rouva kehottamaan meitä siirtymään pois. Vaihdettiin sitten takasin veden äärelle ja yritettiin porukalla säätää ryhmäkuvia, mutta tultiin aika nopesti siihen tulokseen, että tästä ei tule mitään. Ideat oli vähän hukassa ja isolla porukalla niiden toteutus on aina hankalaa ja aiheesta harhaudutaan kaiken aikaa. Joten ehkäpä tästä lähtien yritetään shoottailla vaan kahdestaan tai pienemmässä porukassa, niin saadaan jotain aikaseksikin. Oli silti hauskaa, vaikka ei nyt niitä ryhmäkuvia oikein saatukkaan. :D

Tultiin vielä shoottaaman myöhemmin pihalle kahdestaan Oonan kuvatessa meitä, että saatiin edes niitä kaksin kuvia.



Ei tiedetä mikä tän kuvan alkuperänen idea oli, se vaan synty.

Kävi myös niin kuppasesti, että meidän kamerasta loppu akku kesken kaiken. Käytiin kyselemässä infosta löytyiskö sieltä meidän kameraan sopivaa laturia, mutta ei löytynyt. Käytiin myös kuvauspisteellä kärkkymässä, mutta sielläkään ei ollut meidän malliin sopivaa. Onneksi somen voimalla löydettiin viiden minuutin sisään kanssaconittajalta laturi lainaan ja kuvien otto oli pelastettu.




Illalla siirryttiin Saralle vaihtamaan cossit mukaviin. Sara piti samana lauantaina läksiäiset sen kämpillä, joten paikalla oli muutakin porukkaa. Evästetiin ja korkattiin skumppapullo Saran kunniaksi, jonka jälkeen Tala ja Oona jatkoi matkaansa kohti bailuja Loxyn jäädessä lepäilemään. Alottelut hoitui Sisun kaverin kämpillä, jonka jälkeen siirryttiin conibileisiin ja siitä vielä toiseen baariin hyvällä porukalla. Takseja ei kauheesti yöllä kuulunut, joten Tala pääsi Saralle nappaamaan unta vasta aamuviiden tienoilla.


Sunnuntai


Heräiltiin hyvissä ajoin ja Tala kiskoi Okuyasun ylleen ahkerasti jo kolmatta päivää. Josuke sai jäädä tänäänkin pois ja sanottiin Saralle jäähyväiset. Päästiin conipaikalle melko hyvissä ajoin ja saatiin autokin parkkiin. Bongattiin kavereita pihalla ja palautettiin laturi meidän pelastajalle. Koska meidän ryhmästäkään enää kolme jaksoi vetää cossin päälle sunnuntaina, niin hengailtiin ihan vaan yleisesti välillä käyden räpsimässä kuvia muista. Kirppariltakin tuli se 147€, eli saatiin hyvät summat taas säästöön meidän syksyistä Tokion reissua varten.

Conin päätyttyä napattiin taas Oona kyytiin ja suunnistettiin majotukseen. Siellä meitä odotti sydäntäraastava kiitos kuluneista vuosista ja masisteltiin keräillessämme tavaroita kasaan. Kun Saran ovi sulkeutui viimeistä kertaa, haettiin vielä kaupasta sururuokaa ja lähdettiin kotiin.

Kesädesu oli tosi mukava kokemus ja ollaan onnellisia, että selvittiin ilman pahempia vastoinkäymisiä ja päästiin molemmat paikan päälle. Tulevaisuus on vielä vähän auki, että mitä me nyt tullaan tekemään ilman maailman parasta majotusta. Lähdetään kuitenkin innolla uusiin seikkailuihin, seuraavana Hyvinkään Hypecon (johon ei ollu tarkotus mennä, mutta päätettiin sitten kumminkin lähteä kaverin seuraksi) ja sen jälkeen Animecon.


13. kesäkuuta 2018

Kirsikankukaton kirsikankukkajuhla + Josuke WIP


Koska Hanamista ei olla vielä ehditty lätisemään ja jätettiin koko Yukicon päivityskin pois, niin nyt on vähän skarpattava ja yritettävä puristaa edes jonkin verran tekstiä ulos. Lähdettiin aika extemporeen Roihuvuoressa joka vuosi järjestettävään Hanamiin lauantaina 19.5.

Oltiin edellisenä päivänä käyty ostamamassa meille viimeinkin oma järkkäri, Nikon D5300 ja reissun osittaisena tarkoituksena oli päästää Loxy valloilleen valokuvaamaan ensimmäistä kertaa omalla kameralla ja kokeilemaan vlogin tekoa paremmalla kuvalaadulla. Jälkimmäinen oli ainoa mikä onnistui, mutta tultiin siihen tulokseen, että tarvitaan vielä mikki, jotta meidän äänistä edes kuuluisi jotain. Siitä valokuvaamisesta vaan sen verran, että kaikki nätit kukat oli lähinnä enään maassa terälehtien muodossa, joten se siitä reissusta sitten. Ainakin nähtiin kavereita, mikä on aina jokaisen matkan pääpointti.
Syötiin jonkun eväitä
Meiltä lähti lauantaina aamulla mukaan naapurista Santtu sekä Oona ja suunnattiin roihuvuoreen. Kierreltiin siellä hetki nelistään ja eksyttiin aika nopeesti joidenkin seuraan ja syötiin siinä parit sairaan hyvät kotitekoiset onigirit, jääteetä ja kuivakakkua. Tän jälkeen meidän porukkaan lisääntyi myös Ren, Pyry sekä Aleksa ja vaan oikeestaan istuskeltiin ja maattiin nurmikolla satojen muiden tavoin puiden suojissa ja valitettiin kuumuutta. Aleksan poistuttua keskuudestamme jatkettiin päivää kuuden hengen voimin ja vaan kierreltiin vailla päämäärää (vähän niinkun aina) ja juotiin kuumuuteemme vielä yhdet kuumat kahvitkin.

Tapahtuman päätteeksi jatkettiin vielä porukalla syömään lähimpään mäkkäriin, mikä oli virhe. Pikaruoasta tulikin hidasruokaa ja 40 minuutin jonotuksen päätteeksi odotettiin meidän wrappeja vielä 30 minuuttia, kunnes oli ihan pakko mennä kyselemään ruokaa keittiöstä. Saatiin sitten ilmaset jäätelöt hyvitykseksi, mutta ei ne kauheesti auttanu enää siinä tuskastellessa. Muuten oli kaikin puolin aika lepposa päivä ja tehtiin taas ihan kivoja muistoja.
Ei kauheen hyvin.


Sitten siihen itse pääpäivitykseen, eli Josukeen!


Monien mutkien kautta päädyin tekemään Josuken kesädesuun ja lopputuloksesta tulikin ihan yllättävän hyvä, vaikka mua huolestutti erityisesti kyseisen hahmon hiustyyli. Mun peruukinmuokkaustaidot kun ei ole erityisen hyvät.

Alotin tekemällä pussihousut ja siirryin siitä aika nopeasti takin tekoon. Kankaana oli perus tummansininen asustekangas Hyvinkään kangastukusta. Housujen vuorikankaana toimi samanvärinen antistaattinen vuori ja takin vuorikankaaksi ostin valkosen asustekankaan. Kaavotus nyt taas oli mitä oli, käytän aika useasti meiltä valmiiksi löytyviä takkeja ja leikkaan vaan palat niiden mukaan. Sama on toiminu aina tähänkin päivään asti ja tulee varmaan toimimaan tulevaisuudessakin.
Selkäpala
Rintakehän lärpäkkeet on valkoista scubaa, koska siihen harvemmin muotoutuu ryppyjä, niin hankalat kulmat ja käännökset on helpompi saada näyttämään siisteiltä. Lärpäkkeiden toiselle puolelle ompelin vastaavanlaiset palat tummansinistä asustekangasta ja käänsin palat ympäri.
Tyhmä teki ensin kaksi identtistä palaa...
 Siinä epähuomiossa tein tosiaan kaksi samaan suuntaan kääntyvää lärpäkettä, joten teinpä vielä ahkerana tyttönä yhden uuden kappaleen, tällä kertaa oikein päin.

 Brutaalisti ja kädet täristen leikkasin siis rintakehään pyöreän aukon ja asetin vuoren paikoilleen. Onnistuin jotenkin maagisesti saamaan kaikki saumat piiloon näitä helvetinlärpäkkeitä tehdessä, etten oikeastaan edes tiedä miten päin kääntelin ja vääntelin Josuken takkia, mutta kaikki onnistu hei!

Tässä vaiheessa sairastuin jokavuotiseen suolitulehdukseeni. Juuri sopivasti päivä ennen omaa ylioppilasjuhlaani ja viikko ennen conia! Viimeistelemätön cossi oli odotellut hellää kosketustani ja uhkasi tulla kiire. Sain luojan kiitos Talasta paljon apua, kun tuskastelin viimeisinä iltoina cossini kimpussa kykenemättömänä istumaan ja Tala teki mitä käsken - kiinnitti nappeja, käänsi takin helmoja ja kavensi vielä mun housutkin.

Isot koristeet (ja rannekkeet, jotka puuttuu kuvasta) on EVA foamia ja pienet on worblaa. Tässä kuvassa taitaa pienet olla softista, mutta tein vielä myöhemmin uudet worblaversiot, kun pelkäsin softisten taittuvan, kun niiden on kuitenkin tarkoitus olla kiinni kauluksessa. Kaikki on päällystetty lopuksi Plasti Dipillä ja jälkeenpäin maalattu kultaisella akryylilla.


Sitten niistä hiuksista, se koko cossin pahin osuus, mikä mua epäilytti jo alusta lähtien. Pohjaperuukkina toimi WigIsFashionin lace front (laitan linkin kuvan alle) ja stailasin Josuken pompadourin rajulla kädellä kahteen eri otteeseen, eli peruukki on loppupeleissa aika kärsinyt ja täynnä liimaa.
Muokkaamaton, LF262
Molemmilla stailauskerroilla käytin pomparoudin muodon pohjana samaa materiaalia, mitä on useissa hiusdonitseissa. Ostin siis vaan mustan ison hiusdonitsin, leikkasin sen auki ja avasin rullan. Ekalla kerralla liimasin vielä donitsin pinnalle irtokuituja, koska peruukkini otsahiukset on melko vähäiset, mutta palasin vielä tekemään uuden version myöhemmin ilman niitä lisäkuituja, mistä tulikin loppujenlopuksi paljon parempi ja ei niin massiivinen.

 Loppujenlopuksi Josuken pompadour olikin helpompi tehdä, mitä ajattelin. Kiinnitin vaan parilla pistolla hiusdonitsikyhäelmäni Josuken päälaelle ja vedin otsatukan peitoksi. Kyhäelmä on myös helppo irrottaa peruukista, jos tahdon pestä sen kaikesta lakasta ja muotoilla joskus uudestaan. Niskatörrökkeet on irtokuitua, pieni tuppo ruiskutettu täyteen lakkaa ja käännetty suoristusraudalla niin, että kärähti. Liitetty parilla ompeleella.
Josuken aivot.
Ja valmisss! Olin vielä tänä päivänä sen verran huonossa kuosissa, että otin vaan sairaan nopeesti pari selfietä ja unohdin kokokuvat. Niitä näkee tosiaan sitten seuraavana tulevasta conipäivityksestä. Peruukista vielä sen verran, että avasin Josuken pompadourin vielä kertaalleen ja lisäsin sisälle vielä vajaan sentin verran kokoa ja lakkasin kyhäelmän vielä uudestaan kasaan kuvan ottamisen jälkeen.

Tähän täytyis tapani mukaan kirjottaa, että nähään Desussa, mutta se menikin jo. Ehkä seuraavan kerran olen sitten ajoissa näiden mun asupäivitysten kanssa...