Desucon Frostbite 2016 eli liian kylmä

Nyt se odotettu coni sitten oli ja meni... hytisten.

Alotetaan nyt vaikka sillä, että meit kyllä vähän ketutti, kun meillä ei ollu "omaa" autoa käytössä ja ihan kaikki asiat oli sen takia tosi hankalia. Oltiin riippuvaisia (enemmän kuin koskaan) muista, tavalla tai toisella. Ei voitu taaskaan kantaa yhtään mitään tavaroita käsissä ja argh. Toivottavasti ens kerralla ja tulevaisuudessa näitä tilanteita ei tulis vastaan, ettei saada autoo lainaan tai koiralle hoitopaikkaa ilman, että täytyy maksaa.

Mutta siirrytäänpä sitten itse tapahtumien kulkuun!

Perjantai

Perjantaina meillä olikin aika paljon kaikkee hommailtavaa ja järjesteltävää kaikkien asioiden osalta ennen lähtöä lahteen. Päivä lähti sillä käyntiin, että lainattiin Talan äitin auto ja lähettiin kiikuttaan koiraa hoitopaikkaan. Totakin asiaa meinas hankaloittaa se, että pakkasten takia pelättiin, ettei takaluukku aukee autosta ja joudutaan käyttää aikaa takaluukun lukon sulatteluun. Luojan kiitos jokin ylempi voima oli meijän puolella ja se kuitenki aukes. Huh.

Kun koira oli saatu vietyä, pakattiin loput kamppeet matkalaukkuihin ja ooteltiin kyytiä. Meijän asut roikku tosi kuninkaallisesti henkareissa ja oltiin pistetty niitten päälle jätesäkit, koska meil ei ollu pukupussei. :D

Matka suju joutusasti ja lahdessa meitä odottikin iki-ihana Cosplaymamma toisen autokyydin kanssa. Mentiin Anniinan kyydillä meidän majottajalle Saralle, joka ystävällisesti majotteli meitä kesäisen Desuconin aikanakin. Vietettiin muutama rattosa tunti ennen conin alkua jutellen paskaa ja nauraen kuset housussa, hankkien mahdollisimman paljon videomateriaalia...järjellä ei niinkään väliä. Niistähän meidän videot useimmiten koostuukin. :D

Meinattiin jäädä jopa liikaakin suustamme kiinni, vaikka kello löi jo vaikka mitä vaille Desucon. Alettiin sit siinä pikku hiljaa laittaan itteemme lähtö kuntoon takaraivossa ajatuksena vaan se, kuinka hiton kylmä meil tuleekaan olemaan.

Paikalle päästyämme (hieman myöhässä like always) annettiin kameran vaan pyöriä ja käppäiltiin siellä sun täällä, koittaen tarkastella näkyiskö ketään tuttuja. Oli jo tosi pimeetä kun saavuttiin paikalle, eikä kuvien ottaminen olis tullu kuuloonkaan. Tuntu jopa ehkä vähän turhalta, että oltiin ees laitettu cossit niskaan. Muutamia tunteja kului ja oltiin kuitenki löydetty muikeita tyyppei meidän seurueeseen (tai no, ne löys meiät) ja kakkajutut oli kova puheenaihe. Tietenki pienenä plussana oli se, että Talan housut repes. Ei se liian ohut feikkinahka kuitenkaan taida olla ihan tarkotettu -23 asteen pakkaselle. Onneks joku oli ollu fiksu KERRANKI ja pakannu varahousut mukaan.
Mut anygay...
KAKKAA KAAPISSA!

Lauantai

Lauantai aamuna herättiin myöhempään mitä piti ja oltiin tosi hidastemposia muutenki. Päästiin lähtemään vasta joskus yhen aikoihin coniin. Tavallaan ei haitannu, koska siitä tulikin piiiiiiiiiiiiitkä päivä. Oltiin tuona päivänä aluks vähän kireitä ja cossien päällä kantaminen otti vähän aivoon, kun ei voinut syödä, juoda, hengittää saatika sitten istua.

Meidän riemukkaaseen poppooseen liittyi kaks uutta tän sarjan hahmoa: Riki ja Helena.

Tunnelmat rupes siinä sit pikku hiljaa paranemaan ja mieli kohoomaan. Päätettiin kuitenki hyvissä ajoin, että lähetään kaikessa yksinkertasuudessaan heivaamaan cossit helevettiin ja tullaan takas conipaikalle ilman asuja. Siirryttiin siis tämän viisi henkisen poppoon kanssa Anniinan autoon ja rullattiin piipahtamaan majoittajalla. Vaihettiin kimpsut ja kampsut pois, mukaviin vaatteisiin.

Kuluhan siinäkin oma aikansa, mut päästiin kuin päästiinkin takasin coniin. Siellä sitten alkokin olemaan hälinää kunnolla, kun meidän aiemmin hieman pieneen porukkaan liittykin lisää ihmisiä ja jumankauta volumetaso tais kohota kattoon. Juttuu lens kaikilta niin paljon, että ihan oikeesti olis voinu luulla, ettei tuolta conista pääse pois elävänä. Kaikkien jutut alko olemaan tosi levottomia, mitä pidemmälle yötä vasten mentiin. Loppuilta kulukin paikkaa ja seuraa vaihdellessa ympäri Sibbetaloa. Välissä oli myös Anniinan pitämä jumppatuokio ja säälittävä tanssipeli skaba!
Seura oli mitä parasta ja sitä iltaa olis voinut jatkaa vaikka läpi yön, mutta kaikki tais olla liian väsyneitä edes yrittämään. :'D

Meistä yritettiin myös ottaa valosan aikaan muutamia yhteiskuvia kaverin avustuksella, koska niitähän me ei tunnetusti kahdestaan saada otettua. Se saalis ei tosin ollut ehkä iiiihan niin hulppea, koska Sibbetalon sisältä ei löytynyt melkeen yhtään jalansijaa ja tungosta oli semmoset 2000 ihmistä. Joku tuli aina jostain eteen tai muuten vaan tuli itse hakattua jotakuta omalla cossillaan. Asettautuminen oli siis tosi hankalaa, niin yritä nyt siinä sit näyttää tosi coolilta. T__T

Kuva © Giseiinu

Sunnuntai

Sit olikin jo aika herätä uuteen nousuun ja todeta, että tää on viimenen conipäivä. Tääkin aamu meillä venähti sinne yhteen ja ei oikeesti tajuta, kuinka ollaan ennen voitu herätä silleen, että ollaan oltu ennen kymmentä tyyliin conipaikalla. :D 

Laittauduttiin taas kaikessa rauhassa ja lähettiin jääkylmässä autossa kohti conia.

Coniin päästyämme tavattiinkin jo meidän edellisen illan toverit ja ratkiriemukas meininki sai jatko-osan. Loxy tosin keskittyi aika paljon videokameralla kuvaamiseen, jotta saatiin ees jotain hyvää yleiskuvaa ja upeista cosseista ees muutama hieno klippi. Tala kärvisteli ulkona palelemassa tosi cooleissa asennoissa, kun cosplaymamma räpsi kuvia. Loxy ei voinu astuu ollenkaan ulos, vaan kääntyi takasin sisälle jo ennen eteistä. Saatiin myös joltakulta ihan ikioma sensuuriperhonen (tietäjät tietää!), mikä ois kyl tullu tarpeeseen jo heti conin alussa.

Loppupäivästä meidän suuri joukkio vetäytyi ainoaaseen nurkkatilaan ottamaan ihkuja selfieitä, jotta olis ees vähän todistemateriaalia siitä, että meillä kaikilla on kavereita. :DDD 

Me, Anniina, Helena ja Riki <3

Team tiukkaa nahkaa

Sitten meinas alkaa tappelu conilaisten kesken, kun kirpputoripöydille jääneitä tuotteita jotka eivät olleet menneet kaupaksi, sai ottaa ilmaiseksi mukaan. Loxy meni myös epätoivoisesti kokeilemaan onneaan ja oli ehkä hieman pettynyt, kun sai mukaansa vain yhden säälittävän Naruto pokkarin...se niistä hienoitsa figuureista, joita jotkut sai ja itkivät onnesta toisiaan vasten. Seki hiton pokkari jäi Anniinan laukkuun.

Kello alko olemaan jo aika paljon ja oli aika sanoa bye byet meidän ihanalle joukkiolle. Varasteltiin kaikkien yhteystietoja ja halailtiin paljon. Haikein mielin lähettiin majoittajan luokse pakkaamaan itsemme kasaan ja sitten se kamalin... junamatka. Se hiton ei niin odotettu junamatka oli edessä. Yhyyy. Kiiteltyämme nöyrästi Saraa useaan otteeseen majoituksesta, Anniina lähti kiikuttamaan meitä asemalle.

Meillä oli muutenkin jo kiire kotiin, koska koira piti mennä noutamaan hoitopaikasta. Yht'äkkiä koko juna jysähti ja aateltiin, että noniin. Junaan oli osunut peura, joka olis halunnu varmaan kans hyvinkäälle, tosin vähän huonolla menestyksellä. Eipä meidänkään menestys ollut mitenkään huipussaan, koska koiran hoidosta piti maksaa lisämaksua, kun sen noutaminen venyi niinkin myöhään.  < HUOMATKAA TOI MEIDÄN TUURI TAAS.

Kaiken rumban jälkeen päästiin kuitenkin rauhottumaan ja vetämään henkeä omaan lämpöiseen kotiin. Tehtiin viimeinen videoklippi ja paineltiin pehkuihin... EIPÄS!

 Alettiin vielä ahkerasti editoimaan ekaa Desun videota ja siinähän sitten vierikin taas monen monta tuntia. Kokonaisuudessaan videomatskun saalis olikin yllättävän hyvä tällä kertaa ja saatiin tehtyä kaikilta kolmelta päivältä erilliset videot!

Mutta joo. Kiitokset siis taas jälleen ihanasta ja varsin viihtyisästä conista.

Tavataan Yukiconissa helmikuussa, jospa hieman lämpimimpien cossien parissa!

(Niin meijän cossit on tosiaan näillä näkymin vaihtunu sinne. Kukaa mitää sandaalei ja bikinei laita, lol)